»Ei armoa, vaan oikeutta sekä vihollisille että ystäville. Missä ne vangit ovat?»
»Meiltä loppui marssilla muona», alkoi Aleksei änkyttäen kertoa. »Meillä ei ollut siellä salolla mitä antaa vangeille, sentähden heidät surmattiin, ett'eivät olisi kuolleet nälkään.»
»Miten te surmasitte ne vangit?»
»Meillä ei ollut ruutia kylliksi. Heidät haudattiin elävältä.»
Ruhtinas kätki kasvonsa.
Mutta Ivan syleili hänen polviansa ja huusi kuolemanhädässä: »Armoa!»
Galitsin sysäsi hänet pois. »Pois minun näkyvistäni!»
Viitaten kutsui hän luoksensa vartijat ja sanoi vääpelille: »Te vastaatte näiden kolmen herran säilymisestä.»
Vangitut upseerit antoivat pois miekkansa ja läksivät vartijain saattamina pois.
Ruhtinas astuskeli liikutettuna edestakaisin, vaan pysähtyi sitten Miihkalin eteen. »Te saatatte», sanoi hän, »kertoa kaikki, mitä olette kuullut. Minä en tahdo enkä voi salata mitään.»