»Ei, ei yhtään rauhaa yöllä eikä päivällä. Maa on meidän!» sanoivat miehet joka taholta.
»Tahdotteko kaikki samoin?» kysyi Miihkali.
»Tahdomme!» vastattiin raikkaasti.
»Hyvä, jos kaikki olemme yksimieliset», jatkoi päällikkö. »Långström ja Kärkisudd taistelevat pohjoispuolella ja Löfving tekee parastansa etelässä; koettakaamme me sitte Jumalan nimessä kestää sisämaassa.»
»Eikö niin, miehet, me seisomme eikä kukaan väisty?» kysyi joku ja toiset vastasivat:
»Kyllä me seisomme niin kauan, kun hengissä pysymme.»
»Kiitos urhoollisuudestanne, sotatoverit!» sanoi Miihkali. »Se kirkastaa kuin lämmittävä aurinko miehen vaipuvaa rohkeutta. Pysykäämme siis vielä kerran yhdessä ja taistelkaamme kuin miehet Ruotsin kuninkaan ja Ruotsin lain puolesta ja turvatkaamme niitä Suomelle!»
»Maa on meidän, kirkko ja laki ovat myöskin meidän, eikä kukaan saa niitä meiltä ryöstää!» kuului miesten joukosta.
Koko tämän ajan oli Elias seisonut yksin ja vaiti. Nyt kysyi hän kolkosti: »Sallitaanko yksinäisenkin puhua?»
»Tässä ei mikään sido vapaata miestä», vastasi Miihkali ja Elias jatkoi: