Maria oli samaa mieltä ja lupasi tehdä minkä voi. Hänen tähtensä oli Attila täällä sairaana ja vankina. Hänen asiansa oli siis vapauttaa hänet.
Silloin katsoi Attila tuskallisesti Mariaan: — Oletko ajatellut mitä se maksaa sinulle? Ymmärrätkö sitä?
Maria. Kyllä, mutta tahdon tehdä minkä voin sinun tähtesi.
Attila. Jos pääsenkin pakenemaan, niin tietäväthän he, että joku on auttanut minua. Sinua epäillään kohta, ja sinä olet hukassa.
Maria. Silloin jätän sinun tehtäväksesi mitä en ole itse saanut suorittaa.
Attila. Ei, Maria, se uhri on liian suuri. En voi sillä tavoin jättää sinua alttiiksi. Mutta lähtekäämme yhdessä. Rohkenetko?
Maria. Kaikessa sinun kanssasi!
Attila. Mutta jos meidät saavutetaan, niin on henkesi ja kunniasi menetetty.
Maria. Sinun kanssasi tahdon kantaa elämän taakkaa ja käydä kuolemaa tietä, kestää kaikki mitä niiden välillä saattaa tapahtua, sillä minä rakastan sinua. Ellet minua ymmärrä, niin et ansaitse rakkauttani.
Attila. Ymmärrän että ansaitset rajatonta rakkautta ja että olet minun yhtä varmasti kuin minä olen sinun elämässä ja kuolemassa.