Löfving. Hän hymyillen lausui: Rohkea yritys, eikä niinkään hullu. — Teidän ylhäisyytenne, pyysin minä taas, tulkaa sitten avuksemme, ja saatte nähdä, että sillä aikaa kuin Lascy istuu pesän edessä lämmittelemässä Moskovassa, menee Ruotsin armeija suorastaan Pietariin.
Sprengtport. Se ehdotus oli kyllä sinun kaltaisesi, mutta ymmärsikö Lewenhaupt sinua?
Löfving. Olisittepa nähnyt kuinka hän säteili. Aurinkona! — Kapteeni viuhtoi innostuneena kättään ilmassa. Kuin aurinko! Ylipäällikkö oli siksi rehellinen, että hän myönsi minun olevan oikeassa, mutta kun hän kääntyi Buddenbrockin puoleen, oli kaikki lopussa. — Petollinen parooni katsoi minuun ylenkatseellisesti ja ihmetteli, kun Levenhaupt hetkeksikään oli voinut kuunnella semmoista, jolla ei ollut yhtään oikeutta antaa hänelle neuvoja. Mutta minä rukoilin vieläkin: — Teidän ylhäisyytenne, tehkää minulle mitä tahdotte kun olemme voittaneet. Ottakaa pääni! Annan teille sittenkin Viipurin, mutta antakaa minulle tänään 2000 miestä! Lewenhaupt pehmeni taas, mutta sanoi ensin hiljaa Buddenbrockille, että minusta yhteen aikaan puhuttiin Tukholmassakin. Parooni vaan kohotti olkapäitään ja vastasi: — Mistäpä ei pääkaupungissa puhuta; jos siinä on kylliksi, niin rohkene sitten yrittää, mutta ole varma siitä, että pian puhutaan enemmän sinun hupsuudestasi kuin sinun voitostasi. Jos hän menestyy, himmennyt itse, mutta jos hän sortuu, laukeevat seuraukset sinun niskallesi. Ne sanat ratkaisivat kaikki. Lewenhaupt seisoi siinä kuin lammas ja vastasi hämillään: — Vai niin, niin luulet Buddenbrock, olet oikeassa. En olisi jalosukuinen, jos etsisin epävarmaa onnea roistoväen kautta. Sitten kääntyi hän minun puoleeni ja sanoi: Lähtekää virkaanne ja hoitakaa komppaniianne.
Sprengtport. Sen olisi voinut sanoa edeltäkäsin. Ei tikapuilla tähtiin kiivetä.
Löfving. No ei! Mutta siten viskattiin varma voitto käsistämme. Jos ylhäiset silloin olisivat sallineet minun toimia, niin seisoisimme nyt kaikki tsaarin pääkaupungissa. Koko Suomenlahden ympäristö olisi meidän, ja Ruotsin lippu olisi etevin pohjoismaissa.
Sprengtport. Niin ei käy enään koskaan, sen minä uskon.
Löfving. Ei ainakaan tällä tavoin. Venäjä pääsee taas voitolle, eikä ole sanottu että he enää jättävät Suomen takaisin.
Kiihtyneessä mielentilassaan oli kapteeni joutunut keskelle lattiaa, ja seisoi siinä hajasäärin ja suuriäänisenä, kun ovi aukeni ja nuori mies astui sisään. Ensi silmäyksellä huomasi jo että hän oli kaukainen muukalainen. Asetta hänellä ei ollut, mutta olalla kantoi hän matkalaukkua ja kainalossa sitraa säkissä. Harmaata ihokasta peitti osaksi lyhyt nahkavuorinen viitta, ja päässä oli leveälierinen hattu, jonka alta valui vaalea tukka.
Vieras nosti hattuansa ja kumarsi syvään.
— Pyydän, että joku olisi hyvä ja neuvoisi minulle, missä saisi tavata majuri Sprengtportia. Olen täällä vieras, mutta minulle on sanottu, että hän on kylässä.