— Ei tiedä, mutisi majuri hiljaa.
— Ei, lisäsi Attila, se tehtävä, joka sulkee itseensä elämän, se kyllä aikanaan löytää oikean miehensä. Olkoonpa etten minä ollut se ja että minun jälkeeni tulee toinen, olenhan kuitenkin ollut avustamassa.
Synkkyys majurin silmistä oli vaihtunut miltei avonaisuudeksi ja hyväntahtoisuudeksi, ja hän vastasi leppyisästi: — olette puhunut paljon, jota en voi ruotsalaisena upseerina hyväksyä, mutta se ei estä minua Wittin jälkeläisenä myöntämästä, että olette oikeassa. Suomessa tuo kuitenkaan ei menesty. Rikas, tiheästi asuttu Hollanti saattoi kuohuttaa aaltoja, jotka vihdoin syöksivät espanjalaisen hirmuvallan haaksirikkoon. Mutta täällä? — Harvalukuinen kansa, joka ei pyydä muuta kuin saada elää rauhassa.
— Juuri tätä rauhaa manifesti meille tarjoo.
— Kuinka pitkäksi ajaksi arvelette? Ja entä ennen kun sen saavutamme! Olen vanha soturi, ja tiedän, että rauha viihtyy paraiten tykin takana, ja tykki kaipaa miestänsä. Se, jolla ei ole voimaa lyödä ketä tahansa, se älköön esiintykö omalla lipullaan Europan eteen. Hän ei saa lapsellisesti luottaa mihinkään muuhun valtaan, kuin siihen, jonka voima hänelle antaa.
Verevä puna nousi Attilan poskille ja hän kohotti uudestaan manifestia: — Tässä, sanoi hän, antaa Venäjän voima meille oman vallan. Se antaa meille lepoa ja vapautta, antaa meille tulevaisuutta. Lukekaa itse sen lupaukset!
— Mutta jos tuo suuri valtakunta katuu? Mitä heikko Suomi silloin tekee?
— Mitä jalous lupaa, sitä ei voima kadu. Muutoin tiedätte yhtä hyvin kuin minäkin, että joka elää vapaana, se kasvaa voimakkaaksi.
— Niin te luulette. Minä puolestani tiedän, että heikossa täytyy olla paljon tarmoa, kun sen pitää kuolettaa rakkautensa ja tallata sitä, voidakseen edes sillä keinoin säilyttää sitä, jota sen voimattomuus ei voi suojella. Mitä Löfving arvelee?
Kapteeni loi katseen puhujiin ja hänen sanoissaan tuntui olevan täyttä totta, kun hän lausui: — Minä arvelen, että se olisi hirtettävä, joka kiusaa meitä luopumaan kuninkaastamme. Teillä ei ole mitään tekemistä maamme kanssa, tiedätte vähän siitä, mitä me tarvitsemme. Hoidamme asioitamme itse omin neuvoin. Mutta jos tahdotte palkkaa tänne tulostanne, niin etsitte turhaan Venäjän kultaa, Ruotsin tappara on likempänä.