— Ei, ei, viittasi hän, mutta vaipui samassa alas.
Maria seisoi neuvotonna. Pyörtyneekö Attila? Hän kääri turkin kokoon, asetti sen Attilan pään alle ja rupesi silmäilemään apua. Samassa näkyi pari suomalaista sotamiestä, jotka kiirein askelin riensivät häntä kohti. Hän asettui heidän tiellensä, osoitti Attilaa ja pyysi heitä pysähtymään.
Tuo outo kohtaus, nainen kaatuneen soturin vieressä, sai heidät pyytämättäkin seisahtumaan.
— Jos olette ihmisiä, sanoi Maria, niin viekää tämä herra johonkin mökkiin, muutoin kuolee hän viluun.
— Vieläkö hän elää?
— Elää, mutta täällä hän kuolee.
Miehet katselivat kysyväisinä toisiansa. Olihan heillä muuta tehtävää kuin vihollisen pelastaminen. Tappamaanhan he olivat tänne tulleet. Mutta tässä oli tarjona vanki, vieläpä upseeri. Siitä saa kunniaa. Siis —. Sotamiehet ottivat Attilan käsiinsä, kantaaksensa häntä mökkiin, mutta se oli kaukana. Semmoiseen kiertomatkaan ei ollut aikaa. Lähtivät siis suoraan taistelukenttää kohti avonaiseen hevosvajaan. Se oli sopiva paikka, ja Attila asetettiin hajoitetuille oljille, kädet ja jalat sidottuina. Sotamiehet tekivät lähtöä, mutta Maria huomasi heidän epäluuloiset katseensa ja ymmärsi, että he epäilivät häntä, vaikka hän, suomea puhuvana, oli meikäläisiä. Hän päätti siis näyttäytyä varsin levolliselta ja sanoi varmalla äänellä:
— Ellen käsitä väärin, pelkäätte te aseetonta, haavoitettua vankia, sillä minua ette pelänne. Olen majuri Sprengtportin tytär ja jouduin vangiksi Lappeenrannassa, mutta keisarillisesta armosta olen päästetty vapaaksi, ja olen nyt kotimatkalla. Tämä herra oli annettu minulle suojaksi Haminaan saakka.
Sotamiehet olivat ymmällään, mutta toinen hymyili pilkallisesti. Tuliko heidän uskoa tuota kaunista naista, joka yksinään kulki venäläisen upseerin kanssa? Kyllä he olivat nähneet majurin tyttären, ja olihan tämä sen näköinen, mutta oli hänessä sittenkin jotakin outoa, eikä näinä aikoina saanut luottaa kehenkään.
Maria kuitenkaan ei hämmentynyt. Hän kertoi lyhyesti, että rouva Löfving oli muassa. He olivat yhdessä tulleet Viipurista, mutta nyt joutuneet erilleen toisistaan, kun suomalaiset soturit, vastoin oikeutta, olivat hyökänneet vapaaksi päästettyjen naisten suojelusväkeä vastaan.