— Voi, voi, huokasi Ring, tämä ei ikinä pääty hyvin.
— Kunpa vaan joutuisin varottamaan häntä. — Ja sen sanottuaan
Segebaden riensi niin varovasti kuin suinkin herransa luo.
Eversti Fröberg kohotti lasinsa: — Pohjoismaiden tähden malja!
Sankarien sankarin malja!
Riemuiten juotiin malja ja Lewenhaupt nosti voitonvarmana pikarin huulillensa.
— Jumalan tähden! pyysi Segebaden tuskan tukahuttamana. Mutta kreivi ei huomannut häntä. Hän oli jo juonut.
— Älkää oman itsenne kanssa juoko! kuiskasi nuorukainen kauhistuneena ja kuuluvammin. Tänään on 23 p. kesäkuuta.
— Tänään! toisti kreivi ikäänkuin unesta heränneenä.
Segebaden viittasi pikariin: — Tuossa näette itsenne.
Vasta nyt kreivi huomasi oman hymyilevän kuvansa ja kalpeni. Siitä pikarista ei hänen olisi pitänyt juoda.
Äkkinäisestä vilunvärähdyksestä kreivi tuli pahoinvoivaksi, ja kylmä hiki kihosi hänen otsalleen. Äsken niin voimakas sydän lakkasi hetkeksi tykyttämästä. Hän oli juonut omaksi turmiokseen. Hän oli juonut oman itsensä kanssa.