Sprengtportin sanat jylisivät varmoina ja kovina, kun hän esitti mielipiteenään, että Lewenhaupt kernaasti pitäköön miehensä. Lisäväkeä täällä ei laisinkaan kaivattu, sillä vieläkin oli nevojen poikki mahdotonta päästä. Mäntylahden solaa ei voida valloittaa, eikä täällä oleva miehistö luovu siitä niinkauan kuin heissä sydän sykkii.
Tuo uudestaan puhjennut riita lisäsi vielä Lewenhauptin mielipahaa. Hänen parempi tunteensa myönsi että Sprengtport oli oikeassa, mutta Fröbergin vastustus tuntui varoitukselta — paikka oli itse turmion paikka. Mihin ryhtyä? Epäröivin silmin katseli kreivi Buddenbrockia, joka ehkä voisi neuvoa.
Parooni vastasi ratkaisevasti, että hän piti Fröbergin vaatimusta oikeutettuna. Olisi kaiketi lyhytmielistä ylönkatsoa täällä esitettyjä epäilyksiä. Omasta puolestaan piti Buddenbrock kyllä solan puolustamista suotavana, mutta toiselta puolen ei ollut mitään takeita siitä, ettei sitä voitu kiertää, ja silloin oli kaikki alttiiksi pantuna vaikka Fröberg saisikin lisäväkeä. Jos täällä olevat joutuvat saarrokseen, on heillä tarjona joko vankeus tahi varma kuolema, ja niin ollen täytyy solan puolustamista pitää kevytmielisyytenä.
— Teidän ylhäisyytenne on aivan oikeassa, myönsi Fröberg kiihkeästi. Se olisi järjetöntä.
— Järjetöntä on se mitä te vaaditte, huudahti Sprengtport liikutuksesta värähtävällä äänellä. Se ei sovi kunnon miehille.
Lewenhaupt oli nyt vähitellen tajunnut asemansa ylipäällikkönä ja katseli ylevän ryhdikkäänä Sprengtportia: — Puhutte rohkeasti. En tiedä millä oikeudella.
— Sillä oikeudella, joka meillä kaikilla on puolustaa lapsiemme kätkyeitä ja isiemme hautoja. Minä rukoilen teidän ylhäisyyttänne, ottakaa menneistä tapauksista oppiaksenne mitä on tulossa.
Lewenhauptin katse harhaili kysyväisenä Buddenbrockiin, hänestä Segebadeniin ja jälleen edelliseen, mutta kun ei kumpikaan heistä mitään virkkanut, ja kun Fröberg yhä kiivaammin esitti jäämisen vaaroja, ryhtyi Lewenhaupt ratkaisevasti puheeseen: — Päiväni teidän keskuudessanne ei ole alkanut edullisesti. Nyt täytyy pahalla pelastua pahemmasta. Sota ei meille sovellu.
— Teidän armonne, intti Sprengtport lämpimästi, tämä sola on Suomen avain. Tiedän ettette tarkoita sitä mitä sanoitte.
— Tarkoitan että meidän täytyy luopua solasta. Turmiopäivänä ei saa taistella.