— Se, jonka nyt näet edessäsi on ihan toinen kuin se, jonka silloin näit. Sinun entinen Lewenhauptisi oli aurinko, joka levitti loistoa Ruotsin valtakunnan yli. Häneen kääntyi jokainen silmä, häneen luotti jokainen tarmo, häntä tahtoi jokainen sydän seurata. Itse tunsi hän voimansa paremmin kuin kukaan muu, ja siihen luottaen hän ryhtyi jättiläistoimeen, jonkamoista maailma ei ollut koskaan nähnyt ja jota jälkimaailma tuskin enään suorittaisi. Siinä toivossa astuin Ruotsissa laivaan ja saavuin kaikkien ystävieni kanssa Suomen niemelle.
— Ne pettivät teitä. Nuo vilpilliset! Jos olisivat muut rakastaneet teitä niinkuin minä ja kestäneet miehinä, silloin tämä häväistyksen aika olisi kunnian aika.
— Ehkä. Mutta ne ovat kaikki pettäneet ja jättäneet minut yksin, ypö yksin. Se aurinko jota rakastat ei paista enään, se laskee sammuen ja muuttuu tyhjäksi.
— Älkää puhuko niin, jalo herra. Ehkei ole kaikki sitä, miltä se näyttää.
Mutta Lewenhaupt pudisti vaan päätä: — Sinun sankarisi on utukuva, joka kammottaa ja ajaa kaikki luotansa, sillä kun hänen menestyksensä teki haaksirikon, katosi se taikakalu, jonka korkeata arvoa ei kukaan muu aavista kuin se, joka sitä on kokenut. Nyt näkevät entiset ystävät ainoastaan vaaroja, ja jokainen, joka seuraa minua, luulee syöksyvänsä samaan kuiluun, jonka partaalla minä seison.
Kreivi irroitti äkkiä viittansa ja viskasi sen maahan ikäänkuin se olisi ahdistanut hänen hengitystään. Segebaden tahtoi sen nostaa, mutta Lewenhaupt viittasi kieltäen.
— Antaa sen olla. Se on kuten moni muu palvellut loppuun ja saa nyt todistaa kuinka kaikki minua hylkii, kun eivät edes vihollisen luodit tahdo tervehtiä sitä miestä, jonka kädenpuristuksesta maailma riiteli.
— Jalo setäni, miksi etsitte kuolemaa?
— Olisi mieluista haudata levottomuutensa ja päästä viemästä tuskiaan kotia Ruotsiin.
— Näyttäkää, että maailma tuomitsee teitä väärin! Kootkaa meidät, jotka vielä olemme täällä, ja viekää meitä taisteluun. Me voitamme! Miehuutemme ei ole hävinnyt eikä tarmomme, nyt kun kunnia, vapaus, elämä ovat pelastettavat tai ainiaaksi menetettävät. Vannon, että jokainen sydän kääntyy teihin, jos vaan pidätte mitä kerran lupasitte.