Kalpeana ja kauhistuneena tuijotti nuori ajutantti vuorotellen Lewenhauptiin ja kuninkaalliseen käskykirjeeseen, mutta vielä hän ei kyennyt käsittämään mitä oli kuullut. Lewenhaupt silmäili surunvoittoisesti, melkein hellästi tuota ainoata, joka todella oli pysynyt hänelle uskollisena ja sanoi vihdoin:
— Kun olen poissa, saatat ajatella tätä hetkeä ja muistaa mitä nyt sanon: — Segebaden on ensimmäinen, joka on saanut tämän tiedon. Ei kellään toisella Suomessa ole aavistustakaan siitä.
Segebaden yritti vastata, mutta kyyneleet tukehuttivat hänen äänensä, ja Lewenhaupt jatkoi: — Olkoon se todistuksena ystävyydestäni ja kiitos myötätuntoisuudestasi ja uskollisuudestasi.
— Oi, nyyhkytti Segebaden, jospa minulla olisi tuhat elämää. Kaikki ne antaisin teille, elääksenne onnessa ja kunniassa.
Jähmettyneenä tarjosi Lewenhaupt hänelle kätensä: — Elämä on vaan yhden kerran elettävänä, ja kun seisoo, niinkuin minä, loppunsa alussa, silloin luo vielä kerran silmänsä menneisyyteen. Niin teen minäkin ja näen kirjavan jonon unelmia ja todellisuutta, joiden langat ovat sekautuneet toisiinsa ja kietoneet minut pauloihin. Jos teko voitaisiin tehdä tapahtumattomaksi ja asettaa uudelleen alusta alkain oikealle tolallensa, tekisin varmaankin monessa kohden toisin kuin nyt. Todistakoon nämät sanat, että ymmärrän sinua.
Kreivi ojensi taas hänelle kätensä: — Jos jäät eloon, niin annan sinulle jäähyväissanan matkallesi: — Älä etsi onnea ja kunniaa, etsi Häntä, joka niitä antaa. Minä rakensin ilman mestaria ja muserruin.
Päivä oli sammunut ja Heinäkuun yön hämärässä palasi Lewenhaupt leiriin ainoan uskolliseksi jääneen seurassa. Aamulla hän ilmoitti eroamisensa ja lähti samana päivänä Buddenbrockin kanssa Ruotsiin. Ylipäällikkyys uskottiin Bousquet'lle. Ruvettiin uusiin välittelyihin Lascyn kanssa, ja kuusi päivää sen jälkeen, Elokuun 24 p:nä, suostuttiin antautumisesta. Siten oli koko Suomi valloitettu, ja Hattujen korskeat tuumat musertuneet muruiksi.
VI Luku.
Tilinsuoritus.
Tämän surkeuden ja hämmingin aikana istui Löfving vangittuna Birger jaarlin vahvassa linnassa. Hänelle oli annettu yksi niitä huoneita, joissa onnettomat tuomitut joutuivat erilleen kaikesta yhteydestä ulkomaailman kanssa. Kyllä oli hänelle tarpeen paljon tarmoa ja paljon uskallusta pysyäksensä lujana.