Mahtanet hyvin kummeksia saadessasi kirjeen minulta, mutta ei sinun pidä tehdä sitä, sillä minä kysyn vaan, kuinka voit. Anna minulle siitä tieto niin pian kun mahdollista ja kaiken mokomin. Itsestäni on sanomista, että minä valmistun täällä vuoteen.

Korkeimmalla kunnioituksella
Öyvind Pladsen.

Nuori mies Öyvind Pladsen, maaviljelyskoulussa!

Kirjeesi minä sain Koulumestarilta, ja tahdon nyt vastata, koska pyydät minua vastaamaan. Mutta minua peloittaa se, kun sinä nyt olet niin oppinut; minulla on tosin kirjekaava-kirjakin, vaan eipä se tahdo olla sovelias. Koetanpa kumminki kirjoittaa, ja sinä saat pitää tahtoa tekona; mutta elä suinkaan näytä muille, sillä silloin et ole se, kun minä ajattelen. Elä sinä myöskään pane sitä piiloon, sillä joku voipi saada sen sittenki, mutta polta, ja se sinun pitää luvata minulle. Niitä oli niin monta seikkaa, joista minun teki mieleni kirjoittamaan, mutta joita en oikein tohdi. Me saimme hyvän syksyn, potaatilla on korkea hinta, ja niitä meillä on täällä Heidegaardenessa kyllä. Mutta karhu on ollut tänä kesänä karjalle julma; se kaatoi alapihan Ollilta kaksi lehmää, ja meidän mökkiläiseltä repi se yhden semmoiseksi, että se piti tapettaman. Minulla on hyvin pitkä kangas kudottavana; se on niin kun skotlantilaista vaatetta, ja se on vaikeata. Ja nyt minä tahdon sanoa sinulle, että minä vielä olen kotona, ja että muut mielellänsä tahtoisivat sitä toisin. Nyt minulla ei ole tällä kertaa enää kirjoittamista, ja voi siis hyvin!

Mari Knuutintytär.

Muistakin polttaa tämä kirje!

Maaviljelijä Öyvind Thorenpoika Pladsen!

Sen minä olen sanonut sinulle, Öyvind, että se, joka vaeltaa Jumalan kanssa hän on hyvä perillinen Jumalan valtakunnassa. Mutta kuule nyt neuvoani, ja se on, että sinä et katselisi maailman menoja himoin etkä kiukku-mielisyyden kannalta, mutta että sinä luottaisit Jumalan päälle etkä antaisi sydämesi kalvaa itseäsi; sillä sinulla on silloin Jumala ilman hänettä. Sitte minä voin sanoa sinulle, että isäsi ja äitisi voivat hyvin, mutta minun toista ronkkoani pakottaa; sillä sodat ja mitä niissä on kärsitty rasittavat taas. Mitä nuoruus kylvää, sitä vanhuus leikkaa; sekä sielussa että ruumiissa on nyt kipu ja kolottaa ja saapi yhtenään valittamaan. Mutta vanhuuden ei pitäisi valittaa; sillä viisaus vuotaa haavoista, ja kolotus saarnaa kärsiväisyyttä, jotta ihminen saisi voimaa viimeiselle matkallensa. Tänä päivänä minä tartuin kynään monesta syystä, esinnäkin Marin tautta, josta on tullut jumalinen neiti, mutta on kepeä-jalkainen kun peura ja monimielinen. Kyllä se tahtoisi mielellänsä pysyä yhdessä, mutta ei voi luonnoltansa; vaan sen minä olen usein nähnyt, että Jumala on kärsiväinen ja pitkämielinen sellaiselle huikentelevaiselle eikä salli koeteltaa liikamaisesti, jotta se pääsisi särkymään kappaleiksi, kun heikko astia. Kirjeesi minä annoin hänelle kauniisti, ja hän kätki sen kellenkään näyttämättä omaan sydämeensä. Ja jos Jumala tahtoo antaa sille asialle suosionsa, niin minulla ei ole sitä vastaan mitään; sillä sen näkee selvään, että nuorten miesten silmät palavat lempeydestä sen tytön perään, ja onhan sillä yltäkyllin maallista hyvyyttä, ja taivaallista myös huikentelevaisuudessansakin. Sillä Jumalan pelko on hänen mielessänsä niin kun vesi rapakossa; siinä on vettä sataessa, mutta ei auringon paistaessa.

Nyt eivät silmäni enää kestä; kyllä niillä näkee isoja kappaleita, mutta pieniä tarkastaessa alkaa niihin koskea ja kohota vettä. Viimeksi tahdon minä sanoa sinulle, Öyvind, että mitä ikänänsä haluat ja toimitat, niin pidä aina Jumala silmäisi edessä; sillä Raamattu sanoo: kourallinen levollisuutta on parempi kun kahmalollinen tukaluutta ja tunnonvaivaa (Salomon Saarn. 4: 6).

Vanha Koulumestarisi
Baard Antinpoika Opdal.