Öytvind Pladsen!
Sinä näytät olevan minulle vihoissasi, ja se koskee minuun hyvin kovasti. Sillä minä en tarkoittanut muuta kun hyvää. Minä muistan, että minä usein en ole ollut sinulle kohtelias, ja sen tautta minä nyt tahdon kirjoittaa sinulle, mutta elä sinä näytä sitä kellekään. Kerran minä sain sen tahtoni mukaan, ja silloin minä en ollut näppärä; mutta nyt ei pidä kukaan minusta enää mitään, ja nyt minulla on hyvin tukala. Junnu Hatten on tehnyt minusta pilkka-laulun, ja sitä laulavat kaikki pojat, ja minä en tohdi mennä mihinkään tanssiin. Vanhukset tietävät sen kumpiki, ja minä kuulen pahoja sanoja. Mutta minä istun yksinäni ja kirjoitan, ja elä sinä näytä sitä.
Sinä olet oppinut paljon ja voisit antaa minulle neuvoa, mutta sinä olet nyt kaukana. Minä olen usein käynyt alaalla vanhempiesi luona, ja äitiäsi minä olen puhutellut, ja meistä on tullut ystävykset; mutta minä en tohdi sanoa mitään, sillä sinä kirjoitit niin kummallisesti. Koulumestari tekee minusta vaan pilkkaa, vaikka hän ei tiedä pilkka-laulusta mitään; sillä kukaan seudullamme ei tohdi laulaa sellaista hänelle. Nyt minä olen yksinäni eikä minulla ole ketään, jonka kanssa haasteleisin; minä ajattelen lapsuutemme aikaa, ja sinä olit minulle niin hyvä, ja minä sain yhtenänsä istua kelkassasi. Mutta nyt minun tekisi mieleni olemaan lapsena jälleen. Minä en enää tohdi pyytää sinua vastaamaan minulle; sillä minä en tohdi. Mutta jos tahtoisit vastata minulle vielä ainoastansa yhden kerran, niin minä en siitä koskaan unouttaisi sinua, Öyvind.
Mari Knuutintytär.
Rakkaani, polta tämä kirje; minä tuskin tiedän, tokko sitä tohtinen lähettääkään.
Rakas Mari!
Kiitoksia kirjeestäsi! sen sinä olet kirjoittanut hyvällä hetkellä. Nyt minä tahdon sanoa sinulle, Mari, että sinua minä rakastan, niin että tuskin voinen enää olla täällä, ja jos sinä rakastat minua niin todella jälleen, niin Junnun pilkka-laulut ja muiden pahat sanat pitää oleman kun liikalehdet puussa. Kirjeesi saatuani olen minä kun uusi ihminen; sillä minulle on tullut voimaa kaksinkertaisesti, ja minä en pelkää ketään koko maailmassa. Lähetettyäni edellisen kirjeeni kaduin minä sitä, niin että minä olin tulla kipeeksi. Ja nyt saat kuulla, mihinkä se oli syynä. Johtaja vei minun syrjään ja kysyi minulta, mikä minua vaivasi; hän luuli minun lukevan liioin. Tällöin sanoi hän minulle, että minä vuoteni loputtua saisin olla täällä vielä vuoden ja sangen vapaasti; minun pitäisi muka auttaa häntä yhdellä ja toisella, mutta hän opettaisi minua enämmin. Silloin minä ajattelin, että työ oli ainoa, jota minä voisin harjoittaa, ja minä kiitin paljon; enhän minä vielä nytkään kadu sitä, vaikka mieleni tekisi luoksesi; sillä kuta kauvemmin minä olen täällä, sitä paremmalla perustuksella minä kerran saatan pyytää sinua. Voi kuinka iloinen minä nyt olen! minä työskentelen kolmen edestä, eikä minun pidä koskaan jäämän jälelle missään kohdassa. Mutta minä laitan sinulle erään kirjan, jota minä luen; sillä siinä puhutaan paljon rakkaudesta. Sitä minä luen illoin, muiden maatessa, ja silloin minä luen myös kirjettäsi uudellensa. Oletko sinä miettinyt toisiamme tapaamisesta? Sitä minä usein ajattelen, ja sitä saat sinäkin kokea ja nähdä, kuinka se on somaa. Mutta minä olen iloinen niin paljon tarinoituani ja kirjoitettuani, vaikka se ennen oli niin vaikeata; sillä nyt minä saatan sanoa sinulle, mitä tahdon, ja nauraa sen ohessa sydämessäni.
Minä annan sinulle monta kirjaa lukeaksesi, jotta voit nähdä, kuinka paljon niillä on ollut vastuksia, jotka ovat oikein pitäneet toisistansa, niin että ne ovat ennen kuolleet huolesta, kun luopuneet toisistansa. Ja niin meidänki pitää tekemän, ja sen me teemme suurella ilolla. Kyllähän sitä tulee melkein kaksi vuotta, ennen kun näemme toisemme, ja vielä kauvemmin ennen kun saamme toisemme; mutta jokainen päivä, joka kuluu, lyhentää kumminki odottama-aikaa yhden päivän, ja niin meidän täytyy ajatella työskennellessämme.
Toisella kertaa minä kirjoitan niin monesta jutusta, mutta tänä iltana ei minulla ole enää paperia, ja muut makaavat. Niinpä minäkin rupeen maata ja ajattelen sinun päällesi ja sitä minä tahdon tehdä maatessanikin.
Ystäväsi
Öyvind Pladsen.