sanoo kissa.
Mutta kukko tuli koko kanaparven kanssa. "Mitäs kukko sanoo?" kysyi
Öyvind ja räpsäytti kämmeniänsä yhteen. Äiti lauloi:
Pienet poikaset
Kanat kynikset
Siipiänsä siiristellen,
Lintu lentelee,
Kukko katselee
Arvellen ja ajatellen:
"Hanhi Harmaja,
Vaiko valkea,
Kiitää kyllä korkealle,
Vaan kas, tokko toi
Viisaudessa voi
Vetää vertoa kukolle.
Kanat kultani!
Pienet poikani!
Käykääte katoksen alle.
Mielelläni mä
Tänäpäivänä
Annan luvan auringolle."
sanoo kukko.
Mutta kaksi pienoista lintua istui laulellen harjavuolen nenällä.
"Mitäs linnut sanovat?" kysyi Öyvind naurahtaen.
"Herra Jumala!
Sen on hyvä eleskellä,
Jonk' ei tarvitse työskennellä."
sanoo linnut.
Ja hän sai kuulla, mitä kukin sanoi, kaikkityyni, mitä kusiaisetkin sammalikossa suikkelehellessansa sekä lesiäiset kuoren alla takuttaissansa virkkoivat.