— Eikö hänellä ole puukörttiä?
Äiti katsahti häneen ihmeissään.
— Mitä ihmettä sinä sanot? kysyi hän.
Poika pelästyi sanoneensa jotakin tyhmää ja vaikeni.
— Kauniimpaa lasta ei ole nähty kuin hän on, lisäsi äiti, — ja sen hän on saanut Jumalalta lahjaksi siksi, että hän aina on hyvä ja tottelevainen ja ahkeraan lukee.
Nyt tiesi poika senkin.
Eräänä iltana Sämund vietettyään koko päivän vainiolla Aslakin kanssa, sanoi Torbjörnille: — sinä et enään saa olla renkipojan kanssa.
Mutta Torbjörn ei ottanut sitä korviinsa. Hetkisen perästä kuului:
— Jos sinut vielä tavataan yhdessä hänen kanssaan, ei sinun käy hyvin!
Silloin hiipi Torbjörn hänen perässään, kun ei isä nähnyt. Isä yllätti heidät, kun he istuivat puhelemassa; silloin sai Torbjörn selkäänsä ja ajettiin sisään. Mutta sitte haki Torbjörn Aslakin, kun isä oli poissa kotoa.