— Niin sanoi kissakin varpuselle, kun ei varpunen tahtonut pysyä hiljaa, jotta kissa saisi syödä sen suuhunsa; tule pois nyt!
— Tekeehän minunkin oikeastaan mieleni, mutta…
— Nyt minä olen Torbjörn, ja sinä olet hänen nuori vaimonsa, joka ei tahdo, että hän tanssisi muiden kuin sinun kanssasi.
— Mutta — Ingrid rallatti.
— Mutta, toisteli Synnöve yhä, mutta tanssi jo! Se oli hyppytanssia ja Ingrid meni edellä suurin askelin ja miesmäisin liikkein, Synnöve perässä pienin askelin, silmät maassa, — ja Ingrid lauloi:
Ja kettu se pälyi luolastaan :,: poikk' kankaan. :,: Jänöjussi se harppasi nokkelaan: ,: poikk' kankaan. :,: Päiv' oli niin hullun paisteinen, että nähnyt ei taa, ei etehen :,: poikk' kankaan! :,:
Vaan kettu se nauroi luolassaan :,: poikk' kankaan. :,: Kun jussi noin loikkivi rohkeinnaan :,: poikk' kankaan. :,: "Minun on niin lysti nyt hui ja hai — ota kiinni ken töpöhännästä sai!" :,: poikk' kankaan. :,:
Ja kettu se vartoo luolassaan :,: luona kankaan. :,: Jänö juoksevi surmahan suorimpaan :,: poikk' kankaan. :,: "Voi taivas nyt olen hukassa!" — — — "Kuka käski sun, kultani, tanssia!" :,: poikk' kankaan. :,:
— No, eikö se nyt käynyt! kysyi Ingrid, kun he hengästyneinä pysähtyivät.
Synnöve sanoi hymyillen, että hänellä oli enemmän halua tanssia valssia. Siinä suhteessa ei ollut mitään estettä, arveli Ingrid ja he ryhtyivät heti toimeen, Ingridin näyttäessä, kuinka jalkoja oli muutettava.