— Sillä valssi se on vaikeaa.
— Oi, kyllä se menee, kun vaan pääsemme tahtiin, sanoi Synnöve, ja
Ingrid ehdotti, että he koettaisivat.
He koettivatkin, Ingrid lauloi ja Synnöve lauloi mukana, ensin vaan hyräilemällä, mutta sitte ääneen. Äkkiä Ingrid pysähtyi, päästi Synnöven käsistään ja löi kädet yhteen ihmetyksissään!
— Sinähän osaat tanssia valssia! huudahti hän.
— Ole hiljaa, ei enään puhuta siitä, sanoi Synnöve ja kävi taasen kiinni Ingridiin, jatkaakseen.
— Mutta missä sinä olet oppinut…?
— Trallalaa! … ja Synnöve pyöritteli Ingridiä. Silloin rupesi
Ingrid laulamaan oikein sydämensä pohjasta:
"Kun päiväkin taivaalla piirissä käy, tule tanssihin tyttöni, ennättäy! Kun virtakin vierivi hyppiellen, tule kultani kurimoon pyörteiden! Kun koivukin tuulessa taipuilee, sinä tyttö myös —"
— Kuinka kummallisia lauluja sinä laulat! sanoi Synnöve ja seisautti tanssin.
— En minä tiedä mitä laulan. Torbjörn niitä on laulanut!