— Pyytävätkö muut? kysyi Aslak, joka oli istuutunut penkille, vähän matkan päähän pöydästä, jonka ympärillä muut istuivat.
— Totta kai, sanoi sulhanen ja antoi hänelle ryypyn. — Minäkin pyydän.
— Pyytävätkö muutkin sillä tavalla? sanoi Aslak.
— Ehkäpä, sanoi nuori nainen sivupenkiltä ja tarjosi viinituoppia. Se oli morsian, noin kahdenkymmenen vanha, vaaleaverinen, laiha ihminen, jolla oli suuret silmät ja suupielissä tiukka piirre. — Minä pidän sinun jutuistasi, lisäsi hän.
Sulhanen katsoi häneen ja sulhasen isä sulhaseen.
— Pohjamäkeläiset ovatkin aina pitäneet jutuistani, sanoi Aslak. — Heidän kunniakseen! huusi hän ja tyhjensi lasin, jonka sulhaspoika hänelle ojensi.
— Kerro nyt sitte, huusivat useat.
— Mustalais-Siiristä, huusi joku.
— Ei, se on niin ruma! sanoivat toiset, varsinkin naiset.
— Lierin taistelusta! pyysi Sven Rumpali.