Aslak pani silmät kiinni, mutta jäi istumaan, pää entisessä asennossa; sitte se vaipui hänen rinnalleen eikä hän enään sanonut mitään.
Hänelle koetettiin puhua, mutta hän ei kuullut.
— Viina vei miehen, sanoi se, joka oli pitkänään sängyssä.
Samassa Aslak nosti päätään ja rupesi hymyilemään entistä hymyänsä.
— Nyt te saatte kuulla hauskan pätkän, sanoi hän. — Herra varjele, kuinka hauskan! sanoi hän hetkisen perästä ja nauroi, suu selällään, mutta niin ettei kukaan kuullut naurua.
— Hän on oikein parhaimmalla päällään, sanoi sulhasen isä.
— Niin sitä olla pitääkin! sanoi Aslak; — ryyppy tänne! sanoi hän ja ojensi kätensä. Ryyppy tuli, hän joi sen hitaasti pohjaan, piti vähän aikaa päätään takakenossa ja viimeistä tilkkaa suussa, kulautti sen sitte kurkusta alas ja sanoi, kääntyen sängyssä viruvan miehen puoleen: — ja nyt on porsas teidän!
Hän nauroi entiseen tapaansa, jännitti molemmat kätensä polvensa ympäri ja nosteli sillä tavalla jalkaansa ylös ja alas, samalla huojuttaen ruumistaan puolelle ja toiselle. Vihdoin hän alkoi:
— Oli kerran tyttö, joka asui laaksossa. Mikä sen laakson nimi oli, on samantekevää; tytön nimi nimikään. Mutta tyttö oli korea, sitä mieltä oli talon isäntäkin — hsss! jolla hän oli palveluksessa. Hän sai hyvän palkan ja sai enemmänkin kuin kaupassa oli: hän sai lapsen. Ihmiset sanoivat, että se oli isännän, mutta sitä ei isäntä sanonut, sillä hän oli nainut mies, eikä tyttökään sitä sanonut, sillä hän oli ylpeäluontoinen, se ihmisraukka. Niissä ristiäisissä tehtiin valhe, ja koska hän oli synnyttänyt sellaisen kadotuksen lapsen, niin olihan se ykskaikki ristittiinkö se valheellisesti. Mutta äiti sai asua mökissä kartanon likellä ja siitä ei emäntä pitänyt, kuten odottaa sopikin. Kun tyttö tuli taloon, sylki emäntä häntä silmille; ja kun hänen poikapahasensa tuli leikkimään talon pikkupoikien kanssa, käski hän heidän ajaa äpäräpojan menemään; ei hän parempaa ansainnut, sanoi emäntä.
Yötä ja päivää kerjäsi hän miestään ajamaan tyttöressua maailmalle. Mies piteli vastaan niin kauvan kuin hän pysyi miehenä; mutta sitte hän rupesi juomaan ja silloin otti akka vallan. Nyt kävi tyttöruhjan huonosti, vuosi vuodelta pahenivat asiat ja ihan hän oli nälkään kuolemaisillaan poikapahasineen, joka ei ottanut mennäkseen pois äitinsä luota.