— Antaa heidän otella, niin heistä tulee ystävät; he ovat jo kauvan katselleet toisiaan karsain silmin.

— Niin, sanoi muuan, — he tahtoisivat molemmat olla ensimäiset tällä paikkakunnalla; katsotaan nyt!

— Oletteko te nähneet Torbjörn Kuusistoa, tiedusteli Nuutti; — minä luulin juuri nähneeni hänet tässä pihalla.

— Kyllä hän on täällä, sanoi Torbjörn ja samassa sai Nuutti oikean silmänsä päälle sellaisen iskun, että hän horjahti muutamia miehiä vastaan.

Syntyi hiiskumaton hiljaisuus. Nuutti nousi ja hyökkäsi sanaa sanomatta Torbjörnin kimppuun. Torbjörn otti hänet vastaan. Siitä nousi pitkä nyrkkitaistelu, kun molemmat kaikin voimin koettivat nujertaa toisiansa; mutta molemmat olivat harjaantuneita ja pitivät puoliaan. Torbjörnin iskuja tuli tiheään ja toiset sanoivat niitä aika koviksi.

— Jopa on Nuutti saanut vastustajan, sanoi se joka oli korjannut pois hevosen; — tehkää tilaa.

Naiset pakenivat; yksi ainoa seisoi korkeilla portailla, paremmin nähdäkseen; se oli morsian. Torbjörn näki hänet vilaukselta ja pidätti hetkiseksi; silloin huomasi hän veitsen välkkyvän Nuutin kädessä ja muisti sisaren sanat, ettei Nuutti ole hyvä mies. Hän tähtäsi taitavasti iskun Nuutin ranteen yläpuolelle, niin että veitsi putosi ja käsivarsi puutui.

— Ai, kuinka löitkin! sanoi Nuutti.

— Vai löin! huudahti Torbjörn ja karkasi hänen kimppuunsa.

Nuutti ei tahtonut saada käytetyksi kuin toista kättään, häntä nostettiin ilmaan ja kanniskeltiin, mutta siinä tuli tenä, ennenkuin hänet saatiin maahan. Monta kertaa hänet kyllä painettiin alas sillä tavalla, että kuka toinen hyvänsä olisi taipunut, mutta tällä oli hyvä selkä; Torbjörn siirtyi hänen mukanaan, ihmiset tekivät tilaa, mutta Torbjörn tuli hänen kanssaan aina vaan perässä ja niin sitä mentiin ympäri pihan, kunnes he tulivat portaiden alle. Siinä viskasi Torbjörn hänet vielä kerran ilmaan ja paiskasi maahan, niin että polvet notkahtivat; Nuutti meni pitkäkseen kalliolle niin että helähti. Siihen hän jäi hiljaa makaamaan, päästi raskaan korahduksen ja painoi silmät umpeen; Torbjörn ojentui suoraksi ja katsoi ylös. Hänen silmänsä sattuivat morsiameen, joka liikkumattomana katseli tapahtumaa.