He lukivat molemmat, sitte sanoi Guttorm, lehteä kääntäessään:
— Torbjörn ei koko päivänä katsonut tyttöön.
— Ei, minä huomasin minäkin, että hän istui hiljaa, kunnes tyttö oli mennyt.
Vähän myöhemmin sanoi Guttorm:
— Luuletko Torbjörnin unohtavan hänet?
— Parasta se kumminkin olisi.
Guttorm luki eteenpäin, vaimo käänsi lehteä.
— Minä en pidä siitä, että Ingrid istun täällä, sanoi hän.
— Eihän Synnövellä ole muuta puhekumppania.
— Olemmehan me.