— Eikö sitä ole enempää? kysyi hän hyvin peloissaan.
— Ei. vastasi äiti.
Isä katsoi äitiin, silloin kääntyi äidin katse epävarmana syrjään ja hetkisen mietittyään jatkoi hän, silittäen sormellaan pöydän levyä:
— Voisihan sitä ehkä olla enemmänkin; — mutta jääkööt sikseen.
— Onko sitä vielä? kysyi Synnöve ja kääntyi isänsä puoleen, joka näkyi sen tietävän.
— On kyllä; — mutta jääkööt, kuten äiti sanoo, ne sikseen.
— Kuinka hänen kävi? kysyi Synnöve.
— Niin, siinäpä se juuri on, sanoi isä ja katsahti äitiin.
Äiti oli painunut seinää vastaan ja katseli heitä molempia.
— Tuliko hän onnettomaksi? kysyi Synnöve hiljaa.