— Parasta taitaa olla, arveli Sämund, — kun ei hän kotimaassa ole tavannut onnea.

Ja äänettöminä jatkoivat he taas matkaa.

— Nyt te menette vehnävainion sivu sanoi Torbjörn.

— Katsotaan sitte takaisin tullessa.

Ja he menivät eteenpäin. Torbjörnin ei oikein tehnyt mieli kysyä minne he olivat menossa; sillä he sivuuttivat Kuusiston rajan.

YHDEKSÄS LUKU.

Guttorm ja Kaarina Päivänkumpu olivat jo syöneet, kun Synnöve punaisena ja hengästyneenä astui sisään.

— Mutta rakas lapsi, missä sinä olet ollut? kysyi äiti.

— Minä jäin vaan Ingridin kanssa, sanoi Synnöve ja rupesi ottamaan huiveja kaulastaan.

Isä haki kaapista kirjaa.