— Mitä teillä oli puhumista niin pitkältä?
— Ei mitään erityistä.
— Parempi olisi ollut, että olisit pysynyt kirkkoseurassasi, lapseni!
Äiti nousi ja toi hänelle ruokaa. Kun Synnöve oli istuutunut syömään ja äiti oli istuutunut vastapäätä häntä, sanoi hän:
— Puhuitko sinä ehkä muidenkin kanssa?
— Olihan niitä useampiakin, sanoi Synnöve.
— Saahan lapsi toki puhua ihmisten kanssa, sanoi Guttorm.
— Saa kyllä, sanoi äiti vähän ystävällisemmin; mutta pitäisi hänen sentään tulla vanhempiensa mukana.
Siihen ei kukaan vastannut mitään.
— Tämä oli korea pyhäpäivä, sanoi äiti. — Hyvää tekee nähdä lapset kirkonlattialla.