— Kiitoksia, en jaksa, vastasi Synnöve.
— Mutta ethän sinä ole syönyt mitään, sekaantui äitikin puheeseen, — olethan sinä kävellyt pitkän matkan.
— En minä jaksa, sanoi Synnöve ja veti poveltaan kaulaliinanpäätä.
— Syö nyt, lapseni, sanoi isä.
— En minä voi, sanoi Synnöve ja rupesi itkemään.
— Mutta rakas lapsi, miksi sinä itket?
— En tiedä, vastasi tyttö nyyhkien.
— Kyyneleet ovat hänellä niin höllässä, sanoi äiti.
Isä nousi ja meni ikkunaan.
— Tuolla näkyy tulevan kaksi miestä, sanoi hän.