Äiti kääntyi, meni pöydän luo, korjasi pois ruuat ja järjesteli hiukan.
— Saat uudelleen panna päällesi, lapseni, sanoi hän Synnövelle, — sillä tänne tulee vieraita.
Tuskin oli hän saanut sen sanotuksi, kun Sämund avasi oven ja astui sisään. Torbjörn tuli perässä.
— Hyvää iltaa, sanoi Sämund, pysähtyi vähän ja meni sitte hitaasti tervehtimään talonväkeä.
Torbjörn seurasi. Viimeksi tulivat he Synnöven luo, joka seisoi nurkassa, huivi kädessä, tietämättä panisiko sen ylleen vai ei, ja tuskinpa tietäen, että se hänen kädessään olikaan.
— Istumaan, sanoi vaimo.
— Kiitoksia — eihän tänne niin pitkä matka ole, sanoi Sämund, mutta istuutui kuitenkin ja Torbjörn hänen rinnalleen.
— Ihan te hävisitte tänään kirkolta, sanoi Kaarina.
— Niin, minä hain teitä, vastasi Sämund.
— Siellä oli niin paljon väkeä, sanoi Guttorm.