— Ei niitä ollutkaan yksi, vaan kaksi suurta ja ehkä kaksi pientäkin, sillä tavallisestihan ne vanhat pitävät pesässään sekä tämän vuoden että edellisen vuoden poikasen.
— Oletko sinä sitte nähnyt ne? toisti koulumestari entistä lempeämpänä ja silitteli silittelemistään viivoitinta.
Thorvald oli vähän aikaa vaiti. — Näin minä kuitenkin sen karhun, jonka Lauri Skytter viime vuonna oli tappanut.
Koulumestari astui nyt askeleen likemmä ja kysyi niin lempeänä, että poika pelästyi:
— Oletko sinä nähnyt karhut siellä pappilan kivikkojyrkänteessä, kysyn minä?
Nyt ei Thorvald enään sanonut mitään.
— Ehkä sinä sillä kertaa muistit niinkuin vähän väärin? kysyi koulumestari, tarttui hänen takkinsa kaulukseen ja läjähytti kylkeensä viivoittimella. Thorvald ei sanonut sanaakaan eivätkä toiset uskaltaneet katsoa sinnepäin. Silloin virkkoi koulumestari vakavana: — on rumaa, että papinpoika valehtelee; ja vielä rumempaa, että hän opettaa talonpoikaislapsi-raukkoja valehtelemaan.
Ja sillä pääsi poika tällä kertaa.
Mutta seuraavana päivänä koulussa — opettaja oli kutsuttu papin luo ja lapset olivat omissa hoteissaan — rupesi Marit ensinnä pyytämään, että Thorvald taas kertoisi jotakin karhusta.
— Sinä taas pelästyt, sanoi Thorvald.