— Ei mutta oletko sinä tullut takaisin! ja poika hypähti pystyyn, nosti ylös molemmat pukin etukäpälät ja rupesi tanssittamaan sitä kuin veljeä; hän nyki sitä parrasta ja aikoi juuri lähteä viemään sitä äitinsä luo, kun hän kuuli takaansa liikettä ja näki tytön istuvan nurmella, ihan likellä. Nyt hän ymmärsi kaikki ja päästi irti pukin. — Sinäkö sen olet tuonut?
Tyttö nyhti kädellään nurmea maasta ja sanoi:
— Eivät antaneet minun pitää sitä; vaari istuu tuolla ylhäällä odottamassa.
Pojan häntä katsellessa kuului terävä ääni tieltä:
— No!
Silloin muisti tyttö mitä hänen piti tehdä; hän nousi, meni Öyvindin luo, pisti toisen multaisen kätensä hänen käteensä, veti sen samassa pois ja sanoi:
— Anteeksi!
Mutta siihen hänen rohkeutensa loppuikin, hän heittäysi pukkia vastaan ja itki.
— Minä taidan antaa pukin sinulle, sanoi Öyvind ja käänsi kasvonsa muualle.
— Joudu nyt! huusi vaari mäestä.