— Minä näytän koreimmalta, kun ei minusta näy kuin pyrstö! sanoi sinipiika.
— Mutta tottakin! sinä et koskaan ole kertonut minulle kuinka sinä pääsit eroon Janne Hatlenista.
— Minä nauroin.
— Kuinka?
— Nauroin; etkö sinä tiedä mitä nauraminen on?
— Kyllä; osaanhan minä nauraa!
— Saadaan nähdä!
— Kaikkia tässä kuulee! Täytyyhän minulla olla jotakin nauramisen syytä.
— Minä en tarvitse syytä, kun olen iloinen.
— Oletko nyt iloinen, Marit?