— Kyllä siitä nyt tulee seisovat ilmat, kun tuuli kerran on kääntynyt tuolle kulmalle.
— Onko teillä jo syysviljat korjuussa?
— Ei vielä; tämä Olli Nordistuen, jonka sinä kai tunnet, tahtoisi pyytää sinua, Öyvind, auttamaan, jos muuten sopii.
Öyvind: — Kun pyydetään, niin teenhän minä mitä voin.
— Ei hän tarkoita näitä likeisimpiä töitä, mutta talo ei hänestä tunnu menevän eteenpäin ja siltä kai puuttuu oikea hoito ja johto.
Öyvind: — Minä olen niin harvoin kotona…
Koulumestari katsahtaa Olliin. Olli tuntee, että nyt on lähdettävä lieskaan, rykäisee pari kertaa ja alkaa lyhyeen ja nopeasti:
— Se oli sillä tavalla, taikka on sillä tavalla — että, minä tarkoitan, että sinä niinkuin asettuisit olemaan meillä … että sinä niinkuin olisit meillä asumassa… silloin kun et ole matkoilla.
— Kiitoksia vaan tarjouksesta, mutta minä asun mielelläni siellä missä asun.
Olli katsahtaa koulumestariin, joka sanoo: