— Ja minä sanon sen sitte toisen kerran; mutta sinun pitää antaa se minulle anteeksi.
— Kyllä, kyllä, äiti!
— Katsoppas, sentähden kai se puhuminen on ollut minulle niin raskasta. Minä olen kantanut mielessäni syntiä sinua kohtaan.
— Herra Jumala, älä puhu niin, äiti!
— Nyt olen iloissani, että olen saanut sanotuksi näin paljon.
— Me puhumme vielä enemmänkin, äiti!
— Niin puhumme — ja luethan sinä minulle saarnan?
— Kyllä minä luen.
— Arne raukka! Jumala sinua siunatkoon!
— Eikö liene parasta lähteä kotiin.