— En minä osaa lukea niin pientä kirjoitusta, sanoi hän. Mutta hänen täytyi kun täytyikin ja äkkiä hän kävi tavattoman typeräksi; silmät ja suu olivat riipuksissa, kaikki jäsenet herpoutuivat: — H-e-r-r-a J-u-m-a herra jumala s-a, herra jumala sanoi M-M…
— Mutta varjelkoon, etkö sinä vielä osaa lukea! Ja sinä olet jo 10—12 vuoden vanha. Etkö sinä mielelläsi tahdo oppia lukemaan?
Vähitellen sai hän suustaan, että kyllähän hän tahtoisi.
— Tule minun kanssani, niin voimme heti käydä kiinni.
Tyttö liikahti, mutta katsahtaakseen taloon.
— Niin, sano se vaan äidillesi, sanoi Ödegaard. Äiti astui juuri ohi ja kun hän näki lapsen puhuvan vieraan kanssa, tuli hän porraskivelle.
— Hän tahtoo lukea kanssani, sanoi lapsi kahden! vaiheilla, silmät tähdättyinä äitiin.
Äiti ei vastannut, vaan laski molemmat kädet kupeilleen ja katseli
Ödegaardiin.
— Teidän lapsenne on ihan taitamaton, sanoi vieras, — ette voi vastata teostanne Jumalalle ettekä ihmisille, kun annatte hänen elää tällä tavalla.
— Kuka sinä olet? kysyi Gunlaug terävästi.