— Hänestä pitää; hänestä pitää tulla mitä Jumala tahtoo.
Gunlaug tyhmistyi.
— Mitä se merkitsee? sanoi hän ja tuli likemmä.
— Se merkitsee, että hänen pitää oppia sitä mihin hänellä on lahjoja; sillä sitä varten Jumala ne on antanut.
Gunlaug astui ihan likelle.
— Eikö minun sitte pidä määrätä hänen asioitaan, minun, joka olen hänen äitinsä? kysyi hän ikäänkuin todella aikoen kuunnella neuvoa.
— Pitää kyllä; mutta pitää teidän ottaa varteen toistenkin neuvoja, jotka ymmärtävät asiat paremmin; teidän pitää ottaa varteen Jumalan tahto.
Gunlaug seisoi hetkisen ääneti.
— Entä jos hän oppii liian paljon, sanoi hän; — köyhän lapsi! lisäsi hän ja silmäili hellästi tytärtä.
— Jos hän oppii liian paljon säätyisekseen, on hän samalla mennyt toiseen säätyyn.