— Mutta sitä ei kukaan tiedä, onko minulla silloin aikaa, sillä et sinä sitä tiedä missä minä silloin voin olla.
— Vai sinulla siis olisi kiire?
— Niin, Gunnar, pitäisihän sinun se ymmärtää, mutta — sinä olet aina ollut niin typerä, sentähden ei sinusta tullutkaan muuta kuin merimies.
— En minä kadu kauppojani; aika hyvät päivät sillä merimiehellä vaan on.
— Niin, sinun äidilläsihän on laivoja. Mutta mitä sinä tähän sanot?
Sinä olet sitte niin hidas!
— Niin, mitäs minä sanon?
— Mitäkö sinä sanot? Hahhahhaa, — ehket sinä huoli minusta!
— Sinä tiedät hyvästi, Petra, että minä tahdon. Mutta minä en luule voivani olla sinusta varma.
— Kyllä Gunnar, minä tulen olemaan sinulle niin uskollinen, niin uskollinen!
Mies seisoi hetkisen hiljaa.