— Annappas kun minä katson sinua silmiin!
— Minkätähden?
— Tahdon nähdä, tarkoitatko totta.
— Luuletko sinä minun tässä leikkiä laskevan, Gunnar! … hän oli suuttunut ja nosti liinaa.
— No niin, Petra, jos sinä tarkoitat oikein täyttä totta, niin anna minulle suudelma, sillä siitä ainakin tietää mikä se on.
— Oletko hullu? ja tyttö veti liinan huppuun ja meni eteenpäin.
— Odota, Petra, et sinä sitä ymmärrä. Kun me olemme kihlattuja…
— Ole sinä hiljaa siinä!
— Niin, mutta kyllä minä luulisin tavat tietäväni, sillä mitä elämänkokemukseen tulee, voitan minä sinut monin kerroin. Ajattele mitä kaikkia minä olen nähnyt…
— Olet nähnyt niinkuin tomppeli näkee ja puhut niinkuin olet nähnytkin.