— Sen merkiksi vaan, että me nyt todella olemme kihloissa.
— Sellaisia hullutuksia! Onko se sitte varmempaa jos painaa toisen kättä? — Mutta paina vaan mielelläsi, tuossa on käsi! — Ei kiitoksia, ei mitään puserruksia, ukkoseni!
Hän veti käden takaisin huppuliinaan, mutta samassa hän äkkiä nosti liinaa niin että kasvot kokonaan näkyivät:
— Jos sinä, Gunnar, jollekin sanot tämän, niin minä sanon, ettei se ole totta, nyt sinä sen tiedät! … hän nauroi ja asteli mäkeä alas. Hetkisen perästä hän Pysähtyi ja sanoi: — huomenna päättyy neulomakoulu vasta kello 9, niin että sinä silloin saat seisoa puutarhan takana.
— Hyvä.
— Niin, mutta nyt sinun täytyy lähteä.
— Etkö sinä tahdo antaa minulle edes kättäsi jäähyväisiksi?
— En minä ymmärrä mitä sinä aina siitä kädestä; — ei, nyt et sinä saa sitä. Hyvästi! huusi hän ja karkasi tiehensä.
Seuraavana iltana laittoi hän niin että jäi viimeiseksi neulomakouluun. Kello oli jo tulossa kymmenen, kun hän läksi, mutta — hänen tullessaan puutarhan taakse, ei Gunnar ollut siellä. Hän oli voinut kuvitella kaikkia muita vastuksia, muttei tätä; hän loukkaantui niin, että jäi odottamaan, vaan voidakseen oikein antaa hänelle, kun hän vihdoin tulisi. Muuten hänellä, siellä kävellessä puutarhan takana, oli hyvää seuraa; sillä kauppiaiden lauluseura oli juuri ruvennut pitämään harjoituksiaan talossa ihan likellä, ikkunat auki; espanjalainen laulu tuuditteli lauhassa illassa hänen ajatuksiaan niin kauvan, kunnes hän oli Espanjassa ja kuuli laulun kaikuvan kunniakseen avonaiselta parvekkeelta. Espanjaan hänen halunsa paloi; sillä joka kesä saapuivat tummat espanjalaiset laivat satamaan, espanjalaiset laulut kaduille ja Ödegaardin seinällä riippui joukko kauniita kuvia Espanjasta, ehkäpä hän taas oli siellä ja Petra oli hänen luonaan! Mutta hänen täytyi äkkiä palata kotiin, sillä tuolta omenapuun takaa tulla tupsahti vihdoinkin Gunnar. Tyttö syöksyi häntä vastaan, mutta ei se ollutkaan Gunnar, vaan Espanjasta vasta palannut vaalea hattu vaaleilla hiuksilla.
— Hahhahhah, helisi vaalea nauru, — toisenako te pidätte minua?