Tyttö kielsi kiireesti ja kiivaasti ja läksi juoksemaan, mutta mies tuli perässä ja puheli yhtämittaa juosten tavattoman nopeasti ja murtaen kuten ihmiset tekevät, jotka käyttävät useita kieliä.
— Niin, kyllä minä pysyn perässä, sillä minä olen mainio juoksija; — ei tämä teitä auta; minun täytyy puhua kanssanne, kävelen tässä jo kahdeksatta iltaa.
— Kahdeksatta iltaa!
— Kahdeksatta iltaa, hahhahhah, ja minä olisin valmis kulkemaan kahdeksan iltaa lisää, sillä me kaksi sovimme yhteen, emmekö sovikin? Ei se auta teitä ensinkään, minä en päästä teitä, sillä nyt te väsytte, minä näen sen.
— Enkä väsy.
— Väsyttepä!
— Ei, en.
— Kyllä! Te väsytte. Tai puhukaappa, jollette ole väsyksissä.
— Hahhahhah!
— Hahhahhah! Se ei ole mitään puhumista! ja siihen he pysähtyivät.