— Mutta eihän sitä iankaiken saattanut kestää.
— Niin, mutta yhden päivän lisää, rakas isä! ja tyttö purskahti itkuun.
— Parasta on, että sinut nyt viedään kotiin; — ehkäpä se jo on liian myöhäistä.
— Liian myöhäistä? Kuinka niin? Kaikkia sitä pitää kuulla!
— Sinä olet syntynyt talonpoikaiseksi ja talonpoikaisena sinun pitää pysyä, meillä ei ole varaa elättää korumamselleja.
— Voisinhan minä toki pysyä talonpoikaisena, vaikka sielläkin olisin.
— Sinä et sitä ymmärrä.
— Minä olen aina käynyt talonpoikaisvaatteissa.
— Eivät ne sitä vaikuta.
— Minä olen sekä kehrännyt että kutonut ja keittänyt.