— Ei sekään.
— Minä puhun niinkuin sinä ja äiti.
— Ei sekään.
— Sitte en tiedä mitään syytä, sanoi tyttö ja nauroi.
— Sepähän nähdään; — muuten pelkään, että päässäsi nyt on liian paljon ajatuksia.
— Ajatuksia, ajatuksia! sanot sinä alituiseen; minun päässäni ei ole ajatuksia ensinkään.
Tyttö itki taasen.
— Sinä olet kuin oletkin tuuliviiri.
— Sitä ei pappi koskaan sanonut.
— Ei, mutta minä sanon.