Lyhytkasvuinen nainen, joka kävi vielä lyhyemmäksi sentakia että hän oli käyrävartinen, ja joka oli köytetty sellaiseen mahdottomaan joukkoon huiveja, että hän oli kuin käärö vaan — kasvoja ei näkynyt ensinkään — rupesi nyt liikkuilemaan ja kääntelemään ja päästi vihdoin pari kertaa kuuluville: "hm, hm!" Paikalla pyrähti vaalea nainen sanomaan:
— Kaikkinainen tanssi ja soitto ovat nyt loppuneet Öygarista; — mutta…
Hän pysähtyi taasen ja sensijaan Lauri, se mies, jonka kasvojen yläpuoli oli suuri ja alapuoli pieni, riensi sanomaan:
— Mutta siellä on yksi mies, pelimanni Hannu, joka ei tahdo lopettaa.
Kun Laurikin jäi miettimään jatkoa, jatkoi se nuori mies:
— Sillä hän tietää, että rovastilla itsellään on soittokone, ja jonka mukaan täällä pappilassa sekä tanssitaan että soitetaan.
— Ei taida olla suurempi synti hänellekään kuin rovastille, sanoi
Lauri.
— Kyllä se niin on, että rovastin soittokone on heille kiusaukseksi, sanoi Else varovaisesti, ikäänkuin auttaakseen asiaa eteenpäin. Mutta nuori mies jatkoi lujemmin:
— Se pahentaa alaikäisiä kuten kirjoitettu on: joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, hänelle olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
Ja Lauri tuli hänen tilalleen: