Surulla nähdä taitaa, kuin käypi tietä kaitaa yh' useampi vaan; kuin synti nostaa päätään ja hyveheksi säätään ja nousee kunniaan. —
— Ole hiljaa, Eerik, sanoi rovasti; — sinä vaan sekoitat.
— Niin taidan tehdä, sanoi Eerik — ja alkoi uudelleen:
Jos mesikielin maanittais ja sieluasi vaanittais poluille synnin poikkeemaan, niin vahvana sa seiso vaan!
— Ei, lakkaa jo, Eerik! — Virsi kyllä on hyvä, mutta kaikki ajallaan ja paikallaan.
— Niin, niin, isä, se on totta, — kaikki ajallaan ja paikallaan:
Ah joka tunti, hetki sa huuda auttajaas, jos kuinka valvonnetkin rukoile taas ja taas!
— Ei, ei, Eerik, johan sitte rukouskin kävisi kiusaukseksi; sinun täytyy ruveta katoliseksi ja mennä luostariin!
— Herra varjele! sanoi Eerik ja avasi silmänsä selkoselälleen, sulki ne sitte taas ja alkoi:
Kun multa kultaan verraten
on katolinen —