— Niin, kyllä se sittenkin on totta, lisäsi hän arasti. Mutta nuori mies ei tahtonut suostua tähän.
— Voivatko Tuhkimon sadut tuottaa jollekin ihmiselle lohdutusta?
— No niin, kullekin omaan tarpeeseensa. Huvittavaisuudella on suuri voima ja tuo satu osoittaa hauskalla tavalla, että se, jota maailma pitää vähäpätöisimpänä, usein voi olla suurin, — että kaikki auttavat sitä, jolla itsellä on reipas luottamus, ja että se pääsee perille, joka oikein sydämestään tahtoo. Etkö sinä luule, että monen lapsen on hyvä muistaa se ja monen täysikasvaneen niinikään?
— Mutta usko perkeleisiin ja noitiin on toki taikauskoa?
— Kuka sinua on käskenyt niihin uskomaan? Se on kuvannollista kieltä.
— Mutta meitä on kielletty käyttämästä kuvia ja merkkejä, kuten kaikki näennäinen kuuluu perkeleelle.
— Vai niin; missä se seisoo?
— Raamatussa.
Tässä ehätti rovasti sanomaan:
— Ei, se on väärinkäsitystä; sillä raamattu käyttää itse kuvia.