— Hyvää päivää ja Jumalan siunausta työhön! sanoi Arne ja pyyhkäisi lakin päästään. Molemmat nostivat päätään; mies hymyili ja kysyi, kuka hän oli.
— Se, jota tarvittiin sahaamaan.
Mies hymyili entistä enemmän ja virkkoi, painaessaan alas päätään ja taas ryhtyessään työhönsä:
— Vai Arne Kampen.
— Arne Kampenko? huudahti vaimo ja tuijotti häneen.
Mies katsahti vaimoonsa ja hymyili.
— Niilo räätälin poika.
Ja hän kävi taasen kiinni työhönsä.
Hetkisen perästä oli vaimo noussut, mennyt hyllylle, kääntynyt, mennyt kaapille, taasen kääntynyt ja kysyi nyt, pöytälaatikkoa kaivellen ja silmiään nostamatta:
— Jääkö hän tänne työhön?