— Oletko hiljan tehnyt lauluja?
Arne kävi punaiseksi, mutta sitä ei tyttö nähnyt ja jatkoi sentähden:
— Kuinka sinä oikein niitä lauluja teet?
— Tahtoisitko tietää?
— Tahtoisin kyllä.
— Minä panen mieleeni ne ajatukset, jotka muut päästävät menemään, vastasi Arne vältellen.
Tyttö vaikeni hyvän aikaa, varmaan hän ajatteli jotakin laulua, olisiko hänellä ollut sellaisia ajatuksia ja olisiko hän päästänyt ne menemään.
— Ihmeellistä! sanoi hän ikäänkuin itsekseen ja rupesi taas piirtelemään ruutuun.
— Minä tein laulun silloin kun ensi kerran olin nähnyt sinut.
— Missä sinä minut näit?