— "Tules lähemmä, veikkonen, vastaan mä väleen,
Tule, veikkonen, tästä saa pääkoppas päreen!"
Niin puskivat kiukkuisesti he yhteen,
Kun takkiset sotkeutuivat he vyhteen.
Uus kerta ja Hannulta lipesi jalka:
"Hei Bugge, nyt tanssisi vasta se alkaa!"
Makas' äkkiä maassa hän verisin päin —
"Vai vertako syletkin?" — "Piru kun kävi näin!"
Enempää ei poika laulanut; kahta viime värssyä ei äiti ollut hänelle opettanut:
Ja näitkö konsa niityn min lumi valkasee?
Ja Niilon neitoselle kun hellin hymyilee?
On paras pakoon juosta pian, pian neidon sen —
Jo hetken pienen päästä on ijäks myöhäinen!
Nämä värssyt osasi isoäiti ja hän huomasi ne nyt entistä paremmin, kun ei niitä laulettu. Pojalle ei hän virkkanut mitään, mutta äidille hän sanoi:
— Neuvo vaan pojalle oma häpeäsi; älä unohda viimeisiä värssyjä!
Juominen oli riuduttanut Niilo räätäliä niin ettei hän enään ollut entisellään. Toiset jo arvelivat hänen olevan mennyttä miestä.