— Aiotko nyt heti tunnustaa hänelle tämän? kysyi hän.
Margit katsoi alas ja virkkoi hiljaa:
— Kun minä vielä saisin hiukan odotusaikaa, niin sitte kyllä mielelläni.
Pappi hymähti salaa ja kysyi:
— Etkö usko syntisi suurenevan jota kauvemmin viivytät tunnustusta?
Margit väänteli nenäliinaa molemmin käsin, käänsi sen kokoon ihan pieneen neliöön ja koetti saada sitä vieläkin pienempään; mutta se ei tahtonut onnistua.
— Jos minä tunnustan tämän kirjeasian, niin pelkään, että hän matkustaa.
— Etkö sinä sitte uskalla luottaa Jumalaan?
— Kyllä tietystikin, sanoi hän kiireesti ja lisäsi hiljaa: — mutta jos hän kuitenkin lähtisi luotani?
— Sinä pelkäät siis hänen matkustamistaan enemmän kuin että itse pysyt kiinni synnissä?