Margit nosti nopeasti silmänsä ja seurasi pappia silmillään, kunnes pappi seisahtui hänen eteensä.
— Eli Böen — mitä arvelet?
Margit punastui ja painoi silmänsä maahan, mutta ei vastannut. Pappi, joka seisoi odottamassa, virkkoi vihdoin, mutta tällä kertaa hyvin hiljaa:
— Kun me voisimme järjestää niin, että he useammin tapaisivat täällä pappilassa?
Margit tirkisteli pappiin saadakseen tietää, oliko tämäkin täyttä totta. Mutta ei hän oikein uskaltanut häneen luottaa. Pappi rupesi taas kävelemään edestakaisin, mutta pysähtyi sitte:
— Kuule nyt Margit, kun oikein pengotaan pohjia myöten niin taisikin tämä olla asiasi?
Margit painoi päänsä syvään alas, tunki pari sormea kokoonkäärittyyn nenäliinaan ja veti ne taas ulos, yhdessä nenäliinannurkan kanssa.
— No niin, Herra nähköön: tätä minä juuri tarkoitin. Pappi purskahti nauruun ja hieroskeli käsiään:
— Taisit ehkä viime kerrallakin täällä käydessäsi tarkoittaa tätä samaa?
Margit veti nenäliinan nurkkaa ulomma, venytteli ja venytteli.