— Varmaan. — — — Böenillä on kai kaunista?
— Siellä ovat heinät jo tehdyt.
— Niin kai, niin; paljon tekijöitä, reilua väkeä. — Menetkö illalla kotiin?
Ei, ei ollut tarkoitus mennä.
He juttelivat yhdestä ja toisesta asiasta ja tutustuivat vähitellen niin, että Margit uskalsi kysyä, eikö hän tahtonut tulla kävelemään vähän matkaa.
— Etkö sinä tekisi seuraa ja tulisi vähän kävelemään, sanoi hän; — minä tapaan niin harvoin puhekumppalia ja sinulle se kai on yhdentekevää?
Eli esteli sillä perustuksella ettei hänellä ollut röijyä.
— No niin, onhan se tyhmää, että minä pyydän sellaista heti kun ensi kerran näen ihmisen; mutta vanhoilla on omat tapansa.
Eli sanoi, että hän kyllä voi tulla, hän noutaa vaan ensin röijynsä.
Se oli ruumiinmukainen röijy, kun hakaset olivat kiinni, näytti siltä kuin hänen yllään olisi ollut liivihame; mutta tällä kertaa hän ei pannut kiinni kuin molemmat alimmat hakaset, hänen oli niin kuuma. Hienossa paidassa oli pieni, alas kääntyvä kaulus, jota kaulan kohdalla piteli kiinni lentäväni linnun muotoinen nappi. Sellainen nappi oli Niilo räätälillä ollut silloin, kun Margit, Kampen ensi kerran tanssi hänen kanssaan.