(Äänettömyys).
Toinen kohtaus.
Entiset. Valborg. Valborg (näkyy rappusilta, jonne hän, huomattuaan toiset, jääpi).
ROUVA. Mitä tahdot, lapseni?
VALBORG (tukahdutetulla liikutuksella). Huoneestani näin poliisia talomme ympärillä. — Ja nyt tulee oikeudenpalvelioita — —?
ROUVA (istuu tuolille, jonka Tjoelde jätti). Niin, lapseni. Isäsi on uskomattoman kamppauksen jälkeen, jonka ainoastaan Jumala ja minä tunnen, hetki sitte luopunut omaisuudestaan.
VALBORG (on astunut pari askelta alaspäin, jää siihen. Äänettömyys).
TJOELDE (ei ajan pitkään voi pidättää itseään, vaan puhkeaa sanomaan).
Sano mulle nyt samalla heti kaikki, mitä Nanna Möller sanoi isälleen!
ROUVA (nousee). Sitä et tehne, Valborg! Anna Jumalan tuomita!
TJOELDE. Sano minulle, että olen niin pahoin kohdellut, rääkännyt sinua, (liikuteltuna) — ett'et koskaan voi sitä mulle anteeksi antaa, — että ikipäiviksi olen kadottanut sinun kunnioituksesi ja rakkautesi!