VALBORG. Mutta Sannaes! Erotkaamme toki hyvinä ystävinä! Te matkustatte Amerikaan, — minä vieraan luo, — kumpikin omalla tuskalla, — kadotettu aika jälessämme, tuntematon edessämme. Erotkaamme, toivottaen ainoastaan hyvää toisillemme; olemmehan me toki aina katsoneet toinentoisemme hyvää. —
SANNAES (liikuteltuna). Voikaa hyvin, neiti! (Menee).
VALBORG. Sannaes, — kätenne!
SANNAES (seisahtuu). Ei, neiti!
VALBORG. Älkää olko epäkohtelias; sitä en ole ansainnut!
SANNAES (aikoo jälleen mennä).
VALBORG (kiivaammin). Sannaes!
SANNAES (pysähtyy). Te voisitte sillä pian maalata itsenne! (seisoo uljaana).
VALBORG (voittaen itsensä). No, niin; me olemme loukanneet toisiamme. Mutta miks'emme myöskin voi suoda toisillemme anteeksi nyt, kun eroamme ken tietää, kuinka pitkäksi aikaa?
SANNAES. Siksi, että te tänäpäivänä jälleen olette loukannut minua, — ja pahemmin kuin koskaan ennen.