TJOELDE (tullen rappusia alas). Sannaes! Sannaes! Minä näin Jakobsen'in tulevan! (Kuni suuren pelon vallassa, esiin, Sannaes seuraa). Hän etsii minua tietysti jälleen. Pelkurimaista on, ett'en kestä kaikkea; mutta min'en voi, — en tänään, en nyt — — min'en kestä enempää! — Estäkää häntä, älkää päästäkö häntä tänne! — Minun pitää tyhjentää kalkkini pohjaan saakka, — — (melkein kuiskaten) vaan ei yht'aikaa! (Peittää kasvonsa käsiinsä).
SANNAES. Hän ei tule; olkaa aivan huoletta!
(Menee reippaasti).
TJOELDE (samassa asemassa). Tämä on vaikeata! — oi, tämä on vaikeata!
VALBORG (hänen viereensä). Isä?
TJOELDE (katsoo häneen, peläten).
VALBORG. Ne rahat, joita Sannaes tarjoo, voit huoletta ottaa vastaan.
TJOELDE (ihmetellen). Mitä sillä tarkoitat?
VALBORG. Minä tarkoitan, — — sitten en minä jättäisi teitä, vaan tahtoisin olla mukana, minäkin.
TJOELDE (epäillen). Sinä, Valborg?